Uutiset

5.8.2019Kutsu kesäretkelle 31.8.2019Lue lisää »9.3.2019Merkkaa kevään päivämäärät kalenteriinLue lisää »21.1.2019Vuosikokous 5.2. kello 18:00 alkaenLue lisää »28.5.2018EU:n TIETOSUOJA-ASETUKSEN SOVELTAMINEN ALKOI 25.5.2018, TIEDÄ JA TUNNE OIKEUTESI!Lue lisää »

Blogin arkisto

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:596897 kpl

Odysseuksen jäljillä - purjehdusmatkamme Kreikan saaristossa 8. - 15.9.2012

Tiistai 30.10.2012 klo 18:36 - Maija ja Basse


Lauantai-illan aikana suoritimme veneenluovutustarkastuksen paperisotineen, sekä bunkrauksen. Purjevarustus koostui isopurjeesta ja rullagenuasta, pyysin saada spinnun ja olisin saanutkin, mutta kun ei ollut spinnupuomia saatavilla eikä paikkaa mihin sen olisi kiinnittänyt mastoon eikä puomin ylösvedintä, niin unohdin koko homman ja otin ison ouzon - Jamas.

Yritimme löytää sataman ulkopuolella olevan isomman supermarketin, mutta palasimme sataman kauppaan ja totesimme sen olevan ihan riittävän tasokas varustaaksemme veneemme viikkoa varten. Illastimme seurueemme kanssa Lefkadan (Lefkasin saaren pääkaupunki) keskustan Lighthouse -ravintolassa, jossa pääsimme heti herkuttelemaan maistuvalla kreikkalaisella ruoalla. Seurueemme musikaaliset jäsenet olivat jo varustautuneet soittimin ja lauluin antaen esimakua tulevan viikon ohjelmasta iltaisin. 

kuva2.jpg

kuva3.jpg

40-jalkainen kulkuvälineemme Sivota Bay’satamassa.

Sunnuntaiaamu koitti aivan yhtä upeana kuin lauantai, ja aamun kipparikokouksessa vahvistui päivän reitti: pysähtyisimme Skorpioksen saaren edustalla ennen illan satamaa Sivota Bay’ta. Venekunnat lähtivät yksitellen matkaan Lefkadan kanaalia pitkin merelle. Purjeet kannatti nostaa vasta kanaalin jäätyä taakse, näin mekin teimme. Saimme mukavan vauhdin ja vain hetkeltä tuntuneen ajan jälkeen olimmekin jo Skorpioksen saaren turkooseissa rantavesissä nauttimasta lounasta ja snorklaamassa. Emme nähneet Giorgio Armania emmekä tietenkään Onassis-suvun jäseniäkään – edellinen oli ostanut näiltä koko saaren, eikä sinne ollut jalalla astumista. Jo tällä ensimmäisellä siivulla huomasimme saarten jyrkkyyden, ja tulimme koko viikon ajan kokemaan korkeuksien tuoman oikullisuuden tuuleen [kora].

kuva4.jpg

Maanantain aikana jätimme Lefkasin saaren taaksemme ja suuntasimme kohti Odysseuksen kotisaarta Ithakaa. Maisemat seurasivat toinen toistaan kauniimpina ja jylhempinä meren ollessa sinisen turkoosina välkkyvä. Ankkuroimme Atokos -saaren itäpuolelle iltapäivällä; söimme ja uimme One House Bay'ssä – tämä on pieni saari, jonka poukama on saanut nimensä juuri sen ainoan talonsa takia. Jatkettuamme matkaa kohti Ithakaa osui reitillemme myös leikkisten delfiinien parvi – veitikat kirmasivat veneemme editse tehden upeita ilmaloikkia! 

kuva5.jpg

Ithakan Vathissa vietimme illan ja seuraavaksi suuntasimme jo alueen suurimmalle saarelle, Kefaloniaan. Päämäärämme oli Eufimian satama, joka oli vain lyhyen matkan päässä Samista, saaren pääpaikasta, ollen rauhaisampi yöpaikka. Tai näin luulimme. (Nyt oltiin siis kapteeni Corellin baarissa, elokuvan Corellin mandoliini filmauspaikoilla.) Illastelimme taas yhdessä ja meno oli myöhempinä yön tunteina hulppean hauskaa. Tällä kertaan musiikista vastasi ravintolan oma kolmehenkinen kreikkalainen bändi, mutta hepä eivät aavistaneet kuinka hyvin me lauloimme ja tanssimme mukana. Ei kestänyt aikaakaan kun mm. englantilaiset turistit olivat vauhdissa mukana. Paikalliset nauttivat selvästi, kun olimme täysin rinnoin mukana menossa. Illallisemme rantatavernassa päättyi siis paikallisten (ja turistien) juhlaan – ’OOPAAA’.... ja lautaset lensivät nurkkaan ja särkyivät musiikin tahdissa.

Eufimian satamahenkilöt, niin kuin muissakin satamissa, olivat erittäin avuliaita, ja kertoivat Kefalonian nähtävyyksistä. Antiikin raunioita Samissa emme kuitenkaan lähteneet katsomaan, valitsimme sen sijaan luolaretken maanalaisen järven lähteille. Lähellä olisi ollut myös näkemisen arvoinen tippukiviluola. 

kuva6.jpg

Auringonpaiste ei lämmitä luolan vettä, 15C on kylmää Kreikassa!

Tarkoituksemme oli katsastaa Kefaloniasta vielä toinenkin satama, pieni Fiskardhon kylä, mutta englantilaisten mega-eskaaderi ehti valloittaa sataman kokonaan, joten suuntasimme illaksi jälleen Lefkasin saarelle, tällä kertaa ihan eteläkärjen Vasilikiin.  Vasiliki on erittäin tunnettu surffareiden keskuudessa ja päivä oli lisäksi erittäin tuulinen(6-7 boforia). Venekuntamme jäi suosiolla lahdelle, mikäs siinä ollessa kun eväitä oli runsain mitoin edelleen jäljellä! Seurasimme viereisen suomalaisveneen miehistöä kun lähtivät pienellä kumiveneellä rantaan yli 12m/s tuulessa – onneksi seikkailu heidän osaltaan päättyi hyvin.

Torstaina otimme suunnaksi Meganisin saaren – paluumatkamme siis jo alkoi kotisatamaan kohti. Sääennusteet varoittivat saapuvasta rajuilmasta, ja päivän aikana tuuli voimistuikin uudelleen korkeisiin lukemiin. Luvassa oli siis 8-9 boforin tuulenvoimakkuus (17-24m/s). Kaunis sää jatkui kuitenkin iltaan asti, ja kävimme ihailemassa Spartakorin idyllistä pikkukylää korkealla vuoren päällä keräten paluumatkalla tykötarpeita illan hattunaamiaisia varten. 

kuva7.jpg

Sataman tavernassa esittelimme luovuuttamme erilaisten hattujen muodossa ja nautimme musiikista, jota seurueemme jälleen tarjosi koko tavernan asiakkaille. Sain kunnian pokata hattunaamiaisten parhaan päähineen palkinnon, ja kakkossija tuli myös meille, sillä Marilla oli hattu nimeltä ”meren antimet”, tehtynä kaikesta roskasta mitä meressä kelluu kuten tölkkejä, muovipusseja jne. Itse väkersin ”sääpipon” joka reagoi ilman kosteuteen (käpy), ja ilmoittaa tuulen voimakkuuden heilurinsa avulla (sama käpy risun jatkeena). Tosin viisari värähteli 11 boforin lukemia kompastuttuani sisätiloissa rappusissa…

kuva8.jpg

Voittoisat hatut—sääpipo ja meren antimet.

pelimannit.jpg

Purjehtivat pelimannit

Veneille siirtyessämme rajuilma oli jo täysillä päällä aiheuttaen kolmen jäsenen plutaamisen, kaikki eri veneistä. Yhden veneen kippari totesi kuitenkin että hän kävi vain ”alapesulla”, ja siten se ei kuulemma ollut varsinainen moka/plutaaminen. Valitettavasti juuri meidän varakipparimme ei sitten selvinnyt vain säikähdyksellä ja mustelmilla vaan pääsi seuraavana päivänä tutustumaan paikalliseen sairaanhoitoon. Tuli siis viime päivälle yllättävä reitinmuutos kun suuntasimme Lefkasin saaren lähimpään satamaan jotta saimme Maijan lääkärihoitoon. Tämän jälkeen purjehdimme rankkasateen ja tuulen armoilla takaisin kotisatamaan Lefkadaan.

Paluumuodollisuudet perjantai-iltana huipentuivat veneen tarkastukseen – ei kolhuja tai ongelmia. Jopa sukeltaja kävi tarkistamassa pohjan kunnon! 

Käytimme perinteistä merikarttaa varustukseen kuuluneen plotterin rinnalla, ja saimmekin sen matkamuistoksi kun saimme sen kulutettua puhki. Veneen omistaja oli tyytyväinen kun olimme saaneet veneen täysin hyväkuntoisena takaisin hänelle.

Lauantaiaamun koittaessa jätimme viikon aikana tutuksi tulleen Orestes-paattimme seuraaville vieraille. Kaikki hauska loppuu aikanaan, mutta tämän kokemuksen perusteella lähdemme aivan varmasti uudestaan eskaaderipurjehdukselle tutustumaan Välimeren satamiin ja samanhenkisiin purjehtijoihin!

JAMAS! JASSU! EFKHARISTO (Eric Forrester)! PARAKALO!

kuva10.jpg

Avainsanat: HLVK, Haukilahden venekerho, Kreikka


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini