Uutiset

9.3.2019Merkkaa kevään päivämäärät kalenteriinLue lisää »21.1.2019Vuosikokous 5.2. kello 18:00 alkaenLue lisää »28.5.2018EU:n TIETOSUOJA-ASETUKSEN SOVELTAMINEN ALKOI 25.5.2018, TIEDÄ JA TUNNE OIKEUTESI!Lue lisää »

Blogin arkisto

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:566547 kpl

Veneilijäksi Haukilahteen

Torstai 6.12.2012 klo 10:17 - Allan Eloranta


Muutto

Urbaanista ympäristöstä Hietalahdentorin viereltä tuli meille muutto Haukilahteen v.1964 alussa.  Wärtsilän laivanrakentajat olivat onnistuneet hankkimaan rannan tuntumasta alueen Arava-lainoitettua kerrostaloyhtiötä varten ja näin me nelisenkymmenen telakkalaisperheen mukana pääsimme siirtymään upealle seudulle luonnon helmaan. Monet uusista asukkaista olivat innokkaita veneilijöitä. Niinpä heti jäiden sulettua varasimme paikat Mellstenin niemestä venelaitureille. 

Niemi oli tällöin aika luonnonvarainen, kapean, muutamalle talolle vievän  soratien päässä. Aivan kärkeen oli tehty  lähes 10-metrin uimahyppytorni  ja alueella oli uimalarakennus (nykyinen) sekä innokkaasti kalastelleen ja vartijana toimineen poliisi Henrikssonin asuinrakennus (nyt Meripelastusseuran hallussa). Ranta-alue Toppelundiin saakka oli vielä tyhjenemässä olleiden huviloiden hallussa, mutta pieniä polkuja pitkin iltakävelyt voitiin tehdä nykyisen Mellstenintien alueella. Tungosta ei alueelle ollut eikä laitureiden rakentaminen vaatinut muodollisuuksia.

Puulaiturit

laiturilla_1964.jpg

Telakalta saimme hankituiksi sopivat parrut ja laudat ja niin syntyi nopeasti yhteisvoimin pohjaan nuijittujen tukevien paalujen varaan kapeita, riittävän pitkiä laituriulokkeita. Asuntojen ostamisen johdosta kaikkien rahavarat olivat niukat ja kait siksi veneemme olivat pienehköjä moottoripaatteja. Ne eivät vieneet paljoa kaislikkoisen lahden vapaana olleesta vesialueesta.

Veneily ja kalastus

allan2.jpgKaupungista muuttaneille veneilijöille Espoon lähivesien luodot ja saaret tarjosivat runsaasti nautinnollisia, tutkittavia uusia rantautumiskohteita. Näin meidänkin poikamme jo 2-vuotiaana tuli leikkineeksi Gåsgrundetin, Knapperskärin, Torrlövön sekä Ison Vasikkasaaren takaisilla pienillä saarilla ja monilla luodoilla. Espoo  oli tähän aikaan aktiivisesti hankkimassa mereltä luontokohteita retkeilykäyttöön, joten vapaita rantautumispaikkoja oli Espoon pienehkölle väestön määrälle aivan riittävästi.

Siirtyminen Lauttasaaren vesistöltä lännemmäksi toi mukanaan uusia luontokohteita ja kalastuspaikkoja. Jotkut innokkaat kollegani saivat verkoillaan ja katiskoillaan runsaita saaliita, kuitenkin me Helinän kanssa jatkoimme vähän tuottavaa, mutta rentouttavaa pohjaongintaa.

Veneily on runsaiden saarien ja luotojen johdosta ollut  merkittäväksi avuksi uintiharrastuksessani. Haukilahdessa on kyllä aivan asuntomme lähellä erinomainen, melko kansoitettukin Mellstenin hoidettu uimaranta. Kuitenkin uimalan vesi muuttuu keskikesällä sameaksi ja joskus terveyden valvojat laittavat kieltotaulunkin sinilevän vuoksi. Siksi on usein nautinnollista ajaa veneellä kymmenessä minuutissa Ådholmenin luodoille ja kylpeä siellä vielä nykyisinkin aika kirkkaassa vedessä. Poikamme vartuttua ajeltiin veneellä pitemmällekin ja kokeiltiin myös vesihiihtoa. Tämä ei kuitenkaan kait tärinän vuoksi soveltunut lainkaan minulle. Päähän syntyi joka kerta kovaa kipua.

Näin vietimme kolme paljon merellä liikkumista sisältänyttä kesää, mutta sitten iski ”mökkikuume” ja veneilyyn jäi vähänlaisesti aikaa. Koska mökkitonttimme sijaitsi vain tunnin matkan päässä kotoa,  säilyi onneksi veneelläkin ajelu harrastuksena työssä käynnin aikoina iltaisin.

Poikien veneilyjä

Veneemme käyttö lisääntyi toiseen potenssiin, kun poikamme mökkiharrastukset muuttuivat iän mukana merielämyksiksi. Olimme v.1975 ostaneet kolmen hengen kuormalla hyvin merikelpoisen, kaksi vuotta käytössä olleen tukevan muoviveneen 30hv:n perämoottorilla. Tämän poikamme kavereineen sai seikkailurikkaaseen käyttöönsä. Vanhempien oli luotettava alussa 15-vuotiaan, tosin rannikkolaivurin tutkinnon suorittaneen pojan taitoihin ja kohtalon armeliaisuuteen. Mökistä emme luopuneet, mutta monesti sunnuntaina kotiin palatessamme jännitimme pojan kokemuksia. Ukkosilmat aiheuttivat erityisesti huolta, mutta ymmärsimme, että monenlaisia vahinkoja voisi tapahtua. Parinkymmenen vuoden seurannan perusteella  olimme kiitollisia, että poikamme ystävineen olivat toimineet järkevästi. Hehän olivat pitkien telttaretkien yhteydessä  harrastaneet saarissa ampumista sekä merenpohjan tutkistelua sukeltamalla ja olivat osallistuneet myös ”väsyneiden” kuljettajinakin meripelastustoimintaan.

Haukilahden marina

Vähitellen satama ja seuratoiminnat  kehittyivät. Puulaitureillamme häärännyt poikanen, Hessu, Heikki Syrjänen osoittautui varttuessaan tarkkasilmäiseksi veneilijöiden etujen valvojaksi. Hän seurasi aktiivisesti Espoon ranta-aluesuunnittelua ja kaupungin ruoppausten ja laiturirakennelmien edistymistä. Venekerhomme muotoutui viralliseksi ja jäsenten yhteistoiminta talkoineen toimi vuosikaudet Hessun ohjauksessa. Niin syntyi näyttävä kerhotalommekin  v. 1996. Kesien lopulla tehtiin omilla veneillä retki johonkin Hessun valitsemaan saareen, jossa grillattiin nuotiolla makkaraa ja uitiin.

Espoo ruoppasi monien vuosien odottelun jälkeen venesatama-alueen, rakensi rantavenepaikat ja hankki ponttoonilaiturit satoja veneitä varten.  Rakennusaikana oli usean vuoden ajan kävelyä haitanneita kivilohkareita rannoilla. Kuitenkin 90-luvulla Haukilahteen kehkeytyi maisemaan arvokkaasti sopiva venesatama asfaltoituine teineen ja  ympäristöistutuksineen. 

Haukilahden venekerhossa on nyt paljon isoja purjehdus- ja moottorialuksia sekä pitkiä retkiä tekeviä merenkävijöitä. Kerhon satamanhallinta-, katsastus-, talvisäilytys-, tiedotus- ja ohjelmatoiminta on luotettavaa, hyvää tasoa. Veneiden koon kasvettua loppukesän yhteiset veneretket ovat muuntuneet hauskoiksi risteilyiksi tilausaluksilla mielenkiintoisiin tutustumiskohteisiin. Myös vuosijuhlat ovat hyvin ohjelmin ja tarjoiluin onnistuneet.

Oma pieni veneemme ”Helinä” kulkee edelleen vakaasti melkoisessa aallokossakin. Se on säilynyt säännöllisin kunnostuksin entisellään. Uusi 30hv: Johnson-moottori on vuodelta 1994.


Avainsanat: HLVK, Haukilahden venekerho


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini